Tästä se alkoi – yksi nappi, yksi ääni, yksi suunta

Tästä se alkoi – yksi nappi, yksi ääni, yksi suunta. Joskus jään miettimään, miksi oon päätynyt juuri tähän, missä oon nyt.

Mä oon pienestä asti rakastanut nappuloita ja vipuja. Ihan oikeasti. Kaikki mikä naksuu, pyörii tai mitä voi säätää, on kiehtonut mua lelujen lailla – tai ne on ollut mulle leluja. En mä silloin tiennyt, että niillä voisi joskus tehdä työkseenkin jotain. Mutta nyt mä saan painaa ja käännellä niitä ihan joka päivä. Ja jos se ei ole rakkautta työhönsä, niin mikä sitten on?

Toinen vaikuttava hetki tuli vähän myöhemmin.Olin aloittanut basson soiton ja into oli kova. Isä sanoi, että älä soita – ettei musta ole siihen.

Se jäi. En lopettanut musiikin tekemistä, mutta basso jäi.

Mulla meni vuosia löytää oma suunta. Ensin olin vähän ulkopuolella kaikesta, sitten vähän sisällä. Ja lopulta äänityspöydän takana.Mikrofonien keskellä. Painamassa nappeja. Kuuntelemassa jotain, mitä ei ihan vielä ole, mutta mitä ehkä voisi tulla.Visioida, ajatella, pohtia, tuumailla, mennä vikaan ja lopuksi mennä oikeaan.

Nyt mä teen elektronista musiikkia, ja ainakin omasta mielestäni oon aika hyvä siinä. Enkä enää tarvitse kenenkään lupaa sanoa sitä ääneen.

Mä haluan kertoa, mitä mä koen – ja miltä musiikki tuntuu. Mistä se ehkä kumpuaa.Ja miksi nappulat ei ole vaan nappuloita – vaan ehkä yksi tie sellaiseen suuntaan, jota kukaan ei osannut mulle silloin luvata.

Musiikki on siitä ihmeellinen juttu, että se ei ole ikinä ihan valmis.Ei mielessä, eikä korvissa.

Joskus mä istun täällä studiolla ja mietin, että miksi joku biisi tuntuu niin hyvältä.Miksi joku yksittäinen ääni tai snare voi tuntua siltä kuin joku olisi sanonut sulle jotain tärkeää.Miksi kick ja basso toimii yhdessä niin, että sydän menee hetkeksi samassa rytmissä ja ne erottaa niin selvästi toisistaan.

Ehkä musiikki on niin tärkeää siksi, että se pysäyttää. Se antaa luvan olla hetken jonkun äärellä, olla omissa ajatuksissa sekä fiiliksissä.

Tästä se alkoi – yksi nappi, yksi ääni, yksi suunta

Mitä tapahtuu, kun ääni ei ole vielä valmis – mutta sydän jo tietää. Mä en oikeastaan enää kaipaa pelkästään täydellistä soundia.Mä kaipaan tunnetta ja sitä “juttua”. Mutta kun se osuu kohdalle, niin kädestä nousee karvat pystyyn. Se tunne, kun mikään ei häiritse ja kaikki soi niin kuin pitää. Ja sitähän ei tapahdu koko ajan – mutta kun se tapahtuu, sen tietää. Ja silloin on hetki, jolloin muistaa, miksi tätä tekee.

Musiikissa on myös se puoli, mistä harvoin puhutaan.Kun julkaisee jotain, mitä on hionut ja säätänyt kauan, niin se ei enää ole oma. Se menee maailmalle muiden kuultavaksi ja arvosteltavaksi.

Ja melkein joka kerta sen jälkeen kuulen jotain, mikä meni pieleen.Joku juttu mikä ei soi niin kuin piti. Basso on liian kovalla. Basso jylisee markettikuulokkeissa. Joku napsahtaa jossain. Ja kaikkea tätä, mikä ärsyttää enemmän kuin laki sallii.

Siihen ei vaan voi tottua. Ja yleensä tämä johtuu siitä, että korvat on väsyneet. Tai siitä, että on sokeutunut omalle tekemiselle.

Näin käy varmaan yhdeksälle kymmenestä samalla tavalla. Ehkä kaikille. Mutta silti se kannattaa tehdä. Julkaista. Antaa mennä.

Koska siinäkin on sitä kaunista:Ja muista – jokainen biisi on biisi.Ei ehkä täydellinen suoritus, mutta suoritus kuitenkin.Ja aina kannattaa seistä sen takana ja olla ylpeä.Moni arvostelija kertoo, miksi siinä on vikaa.Mutta mitä sitten? Ole ylpeä, ja seiso sen takana mitä teet.

Jokaisessa biisissä on myös asioita, joista voi oppia. Joku ratkaisu. Joku hetki.

Ja jos osaa pysähtyä kuuntelemaan – ihan oikeasti kuuntelemaan – niin melkein kaikessa musiikissa on joku oivallus.Joku ajatus, mitä voi soveltaa itse pienellä muokkauksella.Vaikka sitten vain muistona siitä, miltä joku ääni tuntui silloin, kun sitä ei vielä tiennyt.

Siksi mä kirjoitan tätä blogia.Ei siksi, että mulla olisi vastauksia.Tai siksi, että opetan miten musiikkia tehdään – sillä jokaisella on oma tyyli.

Vaan siksi, että musiikissa on jotain, mikä yhdistää hiljaisuuden ja tunteen.Ja kääntää nappuloista. Ja säätää vipuja. Ja ehkä joku muukin on joskus miettinyt samoja asioita.

Haluatko pysyä mukana?

Lähetän uusimmat blogitekstit, ajatuksia musiikista ja joskus jotain henkilökohtaistakin niille, jotka liittyvät mukaan.

Liity sähköpostilistalle jos haluat olla mukana matkassa.

– Nicolas

Olen vanhan äänityspöydän edessä, jolla äänitettiin Queenin Bohemian Rhapsody.